Valo tulee ja asuttaa silmien lammet, katseen. Valo tulee ja jää. Kulkee vihreiden lehvien läpi. Se on puhdas. Se on kirkas. Se kirmaa ihon poluilla. Silittelee jokaisen haavan pienemmäksi. Sen lämpö on äidin sylin lämpö, vartalon ympäri kiertyvät kädet. Tähän, tähän voisi jäädä. Tähän olisi hyvä painaa pää, kaikesta väkinäisestä hymyilystä maailman ärjyessä uupunut. Ei tarvitsisi olla kaikkea mitä nykyään pitää. Riittäisi, ihan tällaisenaan hetken. Täällä vanamotytöt kellohameineen laulavat silmiin tähdet, lapsuuden ensikesät, maailman avaruuden, kevään ensimmäiset kukkalapset. Tähän. Tähän voisi laskostaa siipensä.
perjantai 20. marraskuuta 2015
maanantai 6. huhtikuuta 2015
Sulje silmäsi, kevään lapsi
Jokainen kevät on yhtä aikaa sama ja eri. Sitä kuvittelee tietävänsä mitä on luvassa. Kuvittelee tietävänsä miten sydän paisuu ensimmäisinä kirkkaina iltoina, kun aurinko viivyttelee horisontissa ennen yöpuulle käymistä. Kuvittelee tietävänsä miltä kuulostaa yli pään lentävien joutsenten paluusoitto. Kuvittelee tietävänsä miten maa tuoksuu, kun ensimmäiset arat vihreät nostavat mullasta päitään viimeisiä pakkasöitä pelkäämättä. Se, mihin ihmisen muisti kantaa, on kuitenkin vain kuin talven pitkä varjo kevään kynnyksellä oikean kokemuksen rinnalla. Harmaasävyinen vintille unohtunut valokuva.
Ilta on viileä. Sen valo kulkee kasvojen yli, kuin rakastaan hipaiseva käsi pitkän eron jälkeen. Se kerää kämmenelleen kyyneleet, joita et ilomielissäsi edes huomannut vuodattaneesi. Ja metsässä, uudessa uomassaan poukkoaa vesi kiveltä toiselle. Muuta tarkoitusta sillä ei ole, kuin tehdä matkaa. Riemuiten. Sulje silmäsi, kevään lapsi. Pue kasvoillesi hymy. Tätä sinä olet odottanut.
Sijainti:
Järvenpää, Suomi
perjantai 20. helmikuuta 2015
Varjot yhtyvät
Ilta on lasilla vaeltavia pisaroita ja hämärän pehmeää peitettä. Varjot tarttuvat toisiaan kädestä, yhtyvät. Ja valo, vähäinenkin on riittävän kirkas avaamaan mielen. Varoen. Satuttamatta. Paljaita, sielunpaljaita meidän tulee olla, jotta meihin istutettu siemen itäisi. Kukkisi. Ja jotta sen seuraan jonakin sateisen päivän iltana voisi liittyä toinen, kumartua kohti. Ihan liki.
Sijainti:
Järvenpää, Suomi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)