sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Tallitonttu


Hankien keskellä seisovan tuvan ikkunoihin on pakkanen maalannut talven ruusuja. Piipusta nousee savu tähtiselle taivaalle. Tyttö luo katseensa ylös, tunnistaa Otavan. Vanha mies tulee avaamaan oven. "Äiti lähetti", sanoo tyttö ujosti ja ojentaa miehen suureen kouraan joulukukan. Miehen silmissä tuikkivat kaikki menneet joulut. "Kun minä olin poikanen", se aloittaa ja tyttö astuu peremmälle. Tupa on lämmin. Ja mies kertoo ikivanhasta tontusta, joka asuu tallin ylisillä. Tontulla on pitkä parta ja suippolakki. Enempää ei mieskään ole tontusta koskaan nähnyt. Sitten mies nousee ja nostaa liedellä olevan kattilan kannen pois, kauhoo lautaselle ison annoksen puuroa ja laittaa puurokeon keskelle reilun voinokareen. Tytön ihmettelevän katseen alla mies selittää, että tonttua on tapana muistaa jouluna. Niin he kulkevat peräkkäin lumeen luotua polkua pitkin pihan perälle talliin, vanha mies ja tyttö. Mies kipuaa jyrkät portaat ylös ja jättää lautasen sinne. Tontusta ei näy suippolakin kärkeäkään. Tytöllä on juhlallinen olo. Hän ajattelee miten tonttu ilahtuu. Mies kertoo lautasen usein ilmestyneen kuistin portaille seuraavana aamuna, tyhjänä. Tyttö kiiruhtaa kotiin, mutta lupaa tulla tarkistamaan asian seuraavana päivänä. Miehen silmissä on tähtien valo, kun hän hyvästelee tytön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaunis kiitos vierailustasi niitylläni. Istuta tänne myös oma kukkasi.