torstai 27. helmikuuta 2014

Siellä asuu tuoksu ja ääni


Kahvilat ovat paikkoja, joissa asuu ääni ja tuoksu. Jos on hetken itse ihan vaiti ja kuuntelee, kuulee äänien sekalaisen helinän, joka äityy melun asteelle. Äänet kulkevat pöytien lomissa, törmäilevät toisiinsa. Ne ovat keskustelun huminaa, siirtyvän tuolin rahinaa lattiaa vasten, astioiden kilinää, porinaa, pohinaa ja suhinaa. Ne ovat, ne asuvat siellä. Tekevät kahvilasta sen mikä se on. Ja kuitenkin ne on helppo olla kuulematta. Keskittyä oman teekupin hedelmäiseen tuoksuun, leivokseen jota koristaa varrellinen kirsikka. Ihmiseen kenen kanssa jakaa pöydän. Itseensä. Tai kirjaan, jonka rivejä silmät lukevat. Kahviloissa on erilainen aikakäsitys, kuin muualla. Kellot; ne varmasti liikuttavat viisareitaan jotenkin poikkeavalla tavalla. Ehkä ne harppovat, kun ei huomaa. Tyttö lopettelee teetään. Kadulle on laskeutunut ilta. Tarjoilija pyyhkäisee käsiään valkoiseen esiliinaan. Siihen on tarttunut raesokeria. Ovi käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaunis kiitos vierailustasi niitylläni. Istuta tänne myös oma kukkasi.