sunnuntai 21. joulukuuta 2014
Tallitonttu
Sijainti:
Järvenpää, Suomi
perjantai 5. joulukuuta 2014
Jonkun toisen unessa
Hangen valkoinen on kuin enkelin siiven pyyhkäisyn jäljiltä. Puvustaanko lumelle lie pudonnut nuo kimmeltävät tähdet, jotka talvipäivän hetkellinen valo arkaillen paljastaa? Niiden lomaan on kettu tikannut oman tähtikarttansa. Orava pudottanut eväidensä tähteet. Korkeat puut nuokkuvat päät raskaina. Kuin kulkisi unessa, jonkun toisen unessa. Äiti maan unessa, ajattelee tyttö. On hiljaista. Vain naavapartapuut napsuvat. Puro laulaa jääkannen alla sonettiaan.
Sijainti:
Järvenpää, Suomi
maanantai 3. marraskuuta 2014
Kiteitä otsallaan
Maa on riitteinen siellä, minne auringon käsi ei ole yltänyt. Askelten alla narskahtaa. Vaaleaksi vanhennut heinikko on antanut periksi. Huurtuneen sammalpeiton päällä liikkumaton kovakuoriainen kantaa kiteitä otsallaan. Kimaltavaa talven kruunua. On niin hiljaista, että aivastuskin olisi mahtavan myrskyn ääni. Tyttö vetää myssyä tiukemmin korville. Tänään ei suru löydä sisään.
Sijainti:
Järvenpää, Suomi
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
Toisen ajan henki
Mikä on mukulakivikatua mukulakivisempi? No Vanha Porvoo. Sen kapeilla ja muhkuraisilla kujilla on lähes mahdoton kävellä nopeasti nilkkojaan nyrjäyttämättä. Samoja kujia ovat tallanneet ammoin poisnukkuneet ihmiset maailman ollessa toinen. Sitä ei voi olla ajattelematta täällä. Toisen ajan henki on patinoitunut vanhoihin ikkunalaseihin, puisiin seiniin, portteihin joista kuljetaan kotiin. Sama joki kulkee verkkaan puisen sillan ali. Tummasta vedestä heijastuvat punaisten aittojen hämärässä illassa syttyvät valot; kuunkeltaiset väreilevät pisteet, jotka sekoittuvat hetkeksi veneen lipuessa ääneti ohi. Jokivarren terassilta kantautuu ihmisten iloinen puhe. Veneterva tuoksuu. Ja äkkiä tyttö ajattelee, että juuri näin on hyvä. Tässä. Kun yö laskeutuu ja hämärtää kasvojen ääriviivat. Ja omat sormet hakeutuvat toisen ihmisen sormien lomaan.
Sijainti:
Järvenpää, Suomi
maanantai 18. elokuuta 2014
Miten tuoksuu heinä
Tyttö on polkenut soratietä niin, että jäljessä leijuu renkaiden nostattama tomu. On keskipäivä. Kuuma ja kirkas. Kaikki värit ovat kuin vesiväripaletista. Puhtaita. Sininen taivas, sininen vesi. Vedessä pilvien kuvajaiset, valkeat pumpulisaaret. Vihreä piennar. Keltaiset kukat. Ilma kuin lämmin verho. Sitä ilmaa leikkaavat sudenkorentojen potkurit, kun ne lentävät veden pintaa liki. Ja miten tuoksuu heinä, pitkäksi ehtinyt.
Sijainti:
Järvenpää, Suomi
tiistai 29. heinäkuuta 2014
Pilvikuvajaisia
Metsälampi. Lempeä tuuli potkurinaan kulkevat sen poikki aallot. Ja kallioiseen rantaan saapuu keltainen lehti muurahainen kannellaan. Laaja maailma. Ja vielä laajempi sille, joka uskaltaa. Varoen tallaamasta seikkailijaa kulkee tyttö rantaan. Kastaa varpaansa veteen, joka on kesäöiden unia ja pilvikuvajaisia täysi.
Sijainti:
Järvenpää, Suomi
sunnuntai 20. huhtikuuta 2014
Pääsiäinen
Tunnisteet:
eläimet,
eläin,
hetki,
kevät,
pääsiäinen
Sijainti:
Järvenpää, Suomi
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Mäntyjen pitkät sääret
Ilta-aurinko pukee kalliolla tanssivien mäntyjen pitkät sääret punaiseen hehkuun. Kaukaa kuuluvat joutsenten torvet, kun ne ilmoittavat paluustaan. Kevät nytkähtää eteenpäin, ottaa ensimmäisiä askeleitaan juuri tällaisena maaliskuisena perjantaina. Tyttö hymyilee ja katselee mäntyjen liikettä. Katselija, hän voi olla yhtä onnellinen, kuin keväästä hurmioitunut tanssija itse. Ehkä enemmänkin.
Sijainti:
Järvenpää, Suomi
torstai 27. helmikuuta 2014
Siellä asuu tuoksu ja ääni
Kahvilat ovat paikkoja, joissa asuu ääni ja tuoksu. Jos on hetken itse ihan vaiti ja kuuntelee, kuulee äänien sekalaisen helinän, joka äityy melun asteelle. Äänet kulkevat pöytien lomissa, törmäilevät toisiinsa. Ne ovat keskustelun huminaa, siirtyvän tuolin rahinaa lattiaa vasten, astioiden kilinää, porinaa, pohinaa ja suhinaa. Ne ovat, ne asuvat siellä. Tekevät kahvilasta sen mikä se on. Ja kuitenkin ne on helppo olla kuulematta. Keskittyä oman teekupin hedelmäiseen tuoksuun, leivokseen jota koristaa varrellinen kirsikka. Ihmiseen kenen kanssa jakaa pöydän. Itseensä. Tai kirjaan, jonka rivejä silmät lukevat. Kahviloissa on erilainen aikakäsitys, kuin muualla. Kellot; ne varmasti liikuttavat viisareitaan jotenkin poikkeavalla tavalla. Ehkä ne harppovat, kun ei huomaa. Tyttö lopettelee teetään. Kadulle on laskeutunut ilta. Tarjoilija pyyhkäisee käsiään valkoiseen esiliinaan. Siihen on tarttunut raesokeria. Ovi käy.
Sijainti:
Järvenpää, Suomi
perjantai 31. tammikuuta 2014
Jäätynyt järvi kukkii
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)