tiistai 24. syyskuuta 2013

Autereinen kesäaamu


Tyttö seisoo kivetyllä hautojen välissä risteilevällä kujalla. Kaikki on kovin hiljaista. Pilvetkin pysähtyneet taivaalle. Ihmiset kaukaa menneeltä ajalta lepäävät ikiunessa maan povessa. Tulee liikuttua hiljaa. Kuin pelkäisi, että ihmiset heräävät unestaan. Tulevat häirityiksi. Sitten jokin särkyy. Tyttö huomaa viettelevästi, niukkaan asuun pukeutuneen naisen. Nainen nojaa suurta hautaa reunastavaan kaiteeseen ja poseeraa kädet lanteilla. Muutaman metrin päässä räpsii nahkatakkinen mies kuvia. Kamera napsuu, kuin sarjatuliase. Tyttö kääntyy pois, tihentää askeleitaan. Taustalla kohoavat korkealle tummat koristeelliset tornit. Ne näyttävät koskettavan itse taivasta, sineä. Tyttö astuu sisälle kirkon hämärään. Istuu puiselle penkille. Urkumusiikki soi hiljaa. Liikuttaa. Kuljettaa hetkeen; tyyneen kuin autereinen kesäaamu.

2 kommenttia:

  1. Jokin liikahti sydämessäni kun luin tuon liikuttavan Tillyn sanoman. Muistot herää kahdeksan kuukauden takaiseen asiaan. Kirkko, ristit tuossa näkyvissä ja urut alkaa soida korvissani, kuulen sen...
    Syksyn lehdet varisee ja kahisee jalkojen alla. Astelen hiljaa kiiren on poissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Taidan tietää, mihin päivään aatoksesi kuljettivat. Suruisa se päivä, suruisa.

      Poista

Kaunis kiitos vierailustasi niitylläni. Istuta tänne myös oma kukkasi.