Puhalla. Puhalla.

On kesä. On kesä ja tytön kasvoilla käy valo. Valo vihreiden oksien lomasta. Se pukee tytön. Pukee hellästi kuin äiti talvesta selviytyneen hallanaran nuppusen ensimmäisenä kesäpäivänä, kun lumen muisto vielä kulkee kantapäillä. Maailma hymyilee. Ojenna kätesi, poimi nurmelta voikukan haituvapallo. Puhalla. Puhalla.

Auringon vierailuja

Vappu. Sokerimunkkeja ja kuplivaa simaa. Ilmapallokauppiaita, jotka näyttävät keinuvan kantapäillään ja miltei nousevan ilmaan valtavan palloryppäänsä kanssa. Kellastuneita ylioppilaslakkeja, vaatekaapin perukoilta kaivettuja. Serpentiinejä, jotka rullautuvat auki pelkän pitkän puhalluksen voimasta. Auringon vierailuja talvenvalkealla iholla. Säteitä. Valon säteitä, jotka tunkeutuvat säleverhojen läpi, saavat pölyhiukkaset hitaaseen tanssiin. Toukokuun ensimmäinen päivä on toukokuun ensimmäinen päivä. Ei sen syvällisempää. Ilomielipäivä. Pysäkki, jolta noustaan kesän odotuksen matkaan.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla