Onko mikään lämpö suloisempaa, kuin elävän tulen luoma hehku? Hehku, joka hitaasti kulkee ulkoilman viilentämässä ruumiissa tasaisen pehmeästi etenevän aallon lailla. Ulottuen kaikkialle. Kaikkialle. Kaakeliuunin pesässä tanssivat liekit valaisevat tytön kasvot vaalean oranssiin hehkuun, rusottavat poskipäitä. Pihkaiset havupuut napsahtelevat ja rätisevät. Koivuhalkoja verhoava tuohinen iho kipristelee lämmöstä, ennen kuin antautuu liekkien syleilyyn ääntäkään päästämättä. Levollisuus laskeutuu kuin verkkaan satava lumi, kinostuu tytön ylle villavaksi peitoksi.
Tuon tunnelma on minulle niin tuttu oman uunimme äärellä. Se tulen loimu, puiden napsahtelu palaessaan ja siitä syntyvä tuoksu on kodikas ja rauhoittava.
VastaaPoistaKiitos kommentista :) Se on tosiaan kovin suloinen ja rauhoittava tunne. Ja se lämpö <3
Poista