Joulu lähestyy harmaissa villahuopikkaissaan, potkuttelee hiljalleen maita ja mantuja kelkallaan eteenpäin. Lumista pyryä on sen viitta, taivaan loimuavia tulia sen katse. Ja silmät kuin hopeaiset ikivanhat, kaiken nähneet tähdet. Sydän hellä, viisas. Lapsenmielinen. Aikojen, matkojen takaa se saapuu. Saapuu kuten ennen. Ja niin nousee jälleennäkemisen riemuisaan tervehdykseen paksun rukkasen peittämä käsi. Ja toinen. Ja jokin kaikessa eläväisessä liikahtaa. Muistojen jouluihin, lapsuuden saunapoluille, tonttujen puurovadeille, lintujen kauralyhteille, valoihin, kultaköynnöksiin, kuusen tuoksuun, rauhaan, rakkauteen matkaavat ihmisten mielet.
Ja tyttö hymyilee. Hymyilee, kuin lepäisi kaikkien joulujen muistojen päällä. Kuin olisi unohtunut siihen. Ja sitten poimisi kasasta kuvia ja hyppäisi niihin sisään. Tuoksuttaisi niitä. Kulkisi niissä. Tunnustelisi niiden pintoja. Kuuntelisi. Hymyilisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos vierailustasi niitylläni. Istuta tänne myös oma kukkasi.